Historiaa eli edesmenneiden aikojen soittoäänet

Soittoäänet rajoittuivat aikoinaan kellojen pirinään. Soittoääniä pidettiin aikoinaan ohimenevänä muotioikkuna ja hieman hapsahtaneiden nuorten juttuna, jolle aikuisten sopi työpaikkojen kahvihuoneissa costa rican tuoksuissa hymähdellä. Muutamakin kahvi on tämän jälkeen kumottu väärään kurkkuun ja nyt soittoäänet ovat kasvaneet miljardien eurojen liiketoiminnaksi. Hyötyjiä ovat ihmiset, jotka haluavat tuoda esille omaa yksilöllisyyttään ja erottua massasta. Hyötyjiksi pitkällä tähtäimellä noussevat myös levy-yhtiöt, joiden uudet ja vanhat jo unholaan vaipuneet kappaleet heräävät jälleen henkiin, soittoääninä.

Kännyköiden valmistajat ovat jo aikoja sitten tiedostaneet ihmisten tarpeen tehdä henkilökohtaisista esineistään itsensä näköisiä. Nokia toimi tienraivaajana tuomalla markkinoille puhelimen, jonka kuoret saattoi vaihtaa. Tätä seurasivat valittavat ja lopulta kokonaan vaihdettavat soittoäänet. Vaihdettavat kuoret ja soittoäänet vastaavat pienen ihmisen huutavaan tarpeeseen kosmoksessa personoida oma kännykkä osoittaakseen kyvykkyytensä tänä individualismin aikakautena. Kännykkävalmistajat jatkavat veden heittämistä myllyyn tuomalla markkinoille kännyköitä, joissa voi säätää oman makunsa mukaisiksi ihmeellisiä, uusia piirteitä.

Kännyköiden esihistoriassa kännykässä oli vain yksi soittoääni. Pelkoa siitä että oman kännykän helinä ei erottuisi muiden joukosta ei ollut. Oikeastaan ei voida edes puhua kännyköistä. Puhelimethan olivat pienen matkalaukun kokoisia parin tiiliskiven painoisia metallilaatikoita, joissa ei ollut pyöriä ainoastaan siitä syystä että ilkeämielinen pöytänaapuri olisi muuten voinut kesken liikeneuvottelujen tönäistä sen liikkeelle rullaamaan ravintolan terassilta lähtevää alamäkeä pitkin jokeen.

Ei aikaakaan kun käyttäjä saattoi valita kännykän soittoäänen muutamasta esiohjelmoidusta soittoäänestä. Lopulta soittoääniä saattoi tilata operaattoreilta tekstiviestinä. Näihin aikoihin ympäristössä kilisevien soittoäänien valikoima oli vielä melko rajallinen. Jopa siinä määrin yksipuolinen, että Suomessa, Tanskassa ja Saksassa tehtiin havaintoja joiden mukaan soittoäänet olivat tulleet linnuille niin tutuksi ja elimelliseksi osaksi niiden asuinympäristöä, että linnut alkoivat matkia soittoääniä. Nyt soittoäänien valikoima on niin suuri, että ympyrä on tavallaan sulkeutunut. Nyt soittoäänet voivat olla lintujen laulua.

Aikojen alusta asti halu erottua muista oman identiteetin esilletuomiseksi mutta myös käytännön syistä, erottaakseen oman puhelimensa muiden joukosta on ollut tärkeää pärjätäkseen asvalttiviidakossa. Monelle puhelimenkäyttäjälle soittoääni, riippumatta siitä miten hulvaton ja voisi sanoa jopa epätavallinen ja yhteiskuntajärjestystä loukkaava se on tarjoaa käytännön hyödyn eli sen että he tietävät koska heidän puhelimensa soi. Kotona. Luennolla. Tai siskon ristiäisissä.

Useimmat operaattorit tarjoavat nykyään sillytoneja tai ns. aitoja soittoääniä, joiden ehkä eräänä äärilaitana ovat dissaussoittarit jotka on kasattu tarkoituksenaan vain suoltaa herjoja ja korvat punottamaan saavia dissauksia. Viimeaikoian ovat lisäksi yleistyneet soittoäänet, jotka ovat lainoja elokuvien ääniraidoista. Tähtien sodan robottien piipitys tästä esimerkkinä. Ei kai edes kannata mainita Crazy Frogia.